Tietoja LEI-tunnisteesta

Tausta

Ennen juridisen yksikön LEI-tunnistetta ei ole ollut helposti saatavilla olevaa keinoa yhteisön (tyypillisesti yritys tai jokin muu yhteisö, joka voi ottaa rahoituksen vastapuoliriskin) yksilöimiseksi ainutkertaisella ja selkeällä tavalla. Useimmissa maissa on yksi tai useampia kauppa- tai yritysrekistereitä, joista yhteisöt voivat hankkia paikallisen rekisterinumeron. Oikeudelliset rajat ylittäviin tarkoituksiin näitä paikallisia rekisterinumeroita on kuitenkin vaikea toteuttaa yhtenäisesti.

Osana kansainvälistä sopimusta rahoituksen uudistamisen ja rahoitusalan sääntelyn tarpeisiin G20-maat sitoutuivat vuonna 2009 uudistamaan maailmanlaajuiset OTC-johdannaismarkkinat. Tämä sitoumus on johtanut paikalliseen lainsäädäntöön, jota noudatetaan Yhdysvalloissa ja Euroopan unionissa, mikä tekee LEI-tunnisteen käytön pakolliseksi kaikille johdannaissopimuksen osapuolille. Tammikuun 3. päivästä 2018 lähtien myös kaupankäynnin kohteeksi otetun rahoitusinstrumentin ostaja- ja myyjäyritys tarvitsee LEI-tunnisteen pystyäkseen noudattamaan MiFID II/MiFIR-järjestelmää Euroopan unionissa.

LEI-tunnisteen käyttöönotolla on tärkeä rooli rahoituksen vastapuoliriskin avoimuuden lisäämisessä, koska se merkitsee sitä, että sama juridinen yksikkö voidaan tunnistaa yksilöllisesti kaikessa liiketoiminnan sääntelyä koskevassa raportoinnissa.

Euroopan markkinarakenneasetuksen (EMIR) vaikutus

Kaikkien Euroopan unioniin sijoittuneiden yhteisöjen on noudatettava Euroopan markkinarakenneasetuksen sääntöjä ja käytäntöjä. LEI-tunnisteen kannalta Euroopan markkinarakenneasetuksen tärkein osa on raportointivelvollisuus.

Raportointivelvollisuudessa edellytetään, että johdannaissopimuksen kummankin osapuolen tulisi raportoida tällaisesta toiminnasta niin kutsuttuun kauppatietorekisteriin. Tämän mahdollistamiseksi raportoivan osapuolen (tai osapuolen, jolle se delegoi raportoinnin) on tunnistettava johdannaissopimuksen sopimusosapuoli LEI-tunnisteen avulla.

Euroopan markkinarakenneasetuksen raportointivelvoite alkoi 12.2.2014 koskien kaikkia johdannaissopimusten osapuolia. Juridisten yksiköiden yksilöllinen tunnistaminen käyttämällä LEI-tunnistetta tuli pakolliseksi samana päivämääränä, mikä on tehnyt LEI-tunnisteesta osan tavanomaisia asiakastunnistuksen (KYC) rutiineja pankkien hyväksymiskriteereinä.

Asiasta kiinnostuneille EU-säännös on saatavana kaikilla EU:n virallisilla kielillä osoitteessa http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:32012R0648:EN:NOT. Yksityiskohtainen erittely Euroopan markkinarakenneasetuksen sääntelemistä juridisista yksiköistä löytyy artiklan 2 (määritelmät) luvuista 7 ja 8.

Rahoitusinstrumenttien markkinadirektiivi II:n (MiFID II/MiFIR) vaikutus

Tammikuun 3. päivästä 2018 alkaen laajennetaan transaktioraportointia, jonka sijoituspalveluyritykset ja luottolaitokset ovat velvollisia tekemään EU-alueen toimivaltaisille viranomaisille (sääntelijöille). Muun muassa juridisten yksiköiden tunnistaminen LEI-tunnisteen avulla tulee pakolliseksi. On odotettavissa, että tällä on vaikutusta myös muihin pankkiasiakkaisiin niiden lisäksi, jotka jo ovat hankkineet Euroopan markkinarakenneasetuksen mukaisen LEI-tunnisteen.

Lisätietoja asiasta kiinnostuneille MiFID II:sta löytyy osoitteesta http://www.esma.europa.eu/page/Markets-Financial-Instruments-Directive-MiFID-II.